Snow Rally Sprint Maaliskuu 2011 Jun yl.kilp 31 luokassa 12
Merihelmiralli Ii Kesäkuu 2008 Keskeytys tekninen vika
LOP-Ralli Lapua Syyskuu 2007 Keskeytys Ulosajo
OUA-Rallisprint Syyskuu 2007 Jun yl.kilp 17 luokassa 6
Venetsialaisralli Kokkola Elokuu 2004 A-jun yl.kilp 11 luokassa 6
Kivesmutkat 03-sprint Jun yl.kilp 19 luokassa 9
Isosyöteralli Kesäkuu 2003 A-jun yl.kilp 15 luokassa 4
Rokua-ralli Maaliskuu 2001 B-jun yl.kilp 5 luokassa 3
Kemi-ralli Helmikuu 2001 Bjun yl.kilp 4 luokassa 3
050-Pohjola- ralli Helmikuu 2000 B-jun yl.kilp 7 luokassa 6
Kemi-ralli Helmikuussa -99 B-jun yl.kilp 10 luokkassa 5
Saapuihan se kauan odotettu lauantai viimeinkin että pääsi kokeilemaan autoa oikein "kilpailuissa". Valmistautuminen ei vain mennyt ilman vastoinkäymisiä sillä Torstai-iltana, jolloin pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan renkaita (15" tuuman vanteet meinas olla hakusalla) niin toisella kierroksella meni oikean puoleisen takapyörän pultit poikki. Siihen asti kaikki meni aivan hyvin mutta ei se paljon naamaa naurattanut. No Lauantaina auto oli kumminkin kunnossa (kiitos Veskun) ja eiku jonoon ootteleen lähtövuoroa. Tuppashan tuo vähä jännittään ku sit kutsuivat viivalle. Ajo meni aivan mukavasti ja autokin tuntui ärhäkältä (ei vertailupohjaa muista autoista). Jätkät sano että ei mee mihinkään eikä oo ees ralliauton äänet.Pääasia oli että sai ajaa.( Sij. 14, 20 kilpailijaa). Kilpailun jälkeisenä Tiistaina Vaihdettiin autoon "uudet" kaasuttimet(40 Solexit pois- 45 Dell ortot tilalle) ja poistettiin toinen äänenvaimennin ja eiku jässäriradalle kokeilemaan. Parannus oli uskomatonta luokkaa, (oma mielipide) kierroksia saatiin käyttöön 7200 jossa oli lisäystä 1200 entiseen ja myös kierrosherkkyys parani huomattavasti. Kolmannella kierroksella sitten särky perävälitys joten eipä paljon hymyilyttänyt vaikka kone toimi. Ei vissiin tykännyt lisääntyneistä kierroksista. Siihen jäi sitten sen kevään ja kesän ajot.
On se kumma homma vaikka on aikaa kuinka paljon niin kaikki jää aina viime tinkaan, meinaan että auto valmistu Perjantai-iltana ja kokeileen pääsi puoli yhdentoista aikaan illalla. Uutta autossa oli taka-akselisto (Volvo) ja välitetty vaihdelaatikko. Kuinka ollakkaan muutaman kilometrin ajon jälkeen perästä alkoi kuulua omituinen ääni. Ristikkonivel ei tykännyt selkäsaunasta ja sanoi työsopimuksen irti. Eiku aamulla Autotarvikkeen kautta kiiluun katsastukseen ja nivelen vaihtoon. Kisa meni ihan mukavasti ja auto pelas moitteettomasti. Oli eka kerta ku ajoin "tosissaan" soralla joten olin ihan tyytyväinen tulokseen. (9 sija 20 kilpailijaa )
Auto käytettiin syksyllä jarrussa joka todisti kavereiden "kuulon" oikeaksi sillä takapyöräteho oli "vain" 120 Jäälissä vanhalla penkillä. Sitä ei kuitenkaan kauan murehdittu vaan keskitettiin ajatukset kevääseen ja odottavaan oikeaan ralliin. Jäällä käytiin muutama reissu kokeilemassa ja kaikki tuntui olevan kunnossa.
Jännitti melkoisesti ja "reviiriä" tuli merkkailtua melkoisen tiheään ennen ensimmäistä EK:ta. Viimein päästiin matkaan ja jälleen onnetar hylkäsi meidät sillä vajaan kahden kilometrin ajon jälkeen virranjakajan kansi irtosi omia aikojaan. Meni jonkin aikaa ennen ku rännistä löytyi levike (auto liikkui noin 15 km/h ) ja sitten vian etsintään. Vika löytyi ja saatiin korjattua mutta pohjista jäätiin 7km EK:lla 4.30.
2EK:n lähtö AT:lla päästettiin vielä lähtölistan viimeisenä oleva kilpailijakin edelle (muut meni korjatessa) ku aateltiin että saattaa piiputtaa uudestaan niin ei sen takia pilata muiden kilpailua. Tämä tosin oli virhe sillä kun pääsimme EK:lle niin olimme törmätä moottorikelkailijaan joka oli ylittämässä tietä (oli ilmeisesti luullut että ei tule enää ketään). Nopeutta oli jonkun verran koska paikkaan mentiin kolmosvaihteella täyttä. Tästä selvittyämme ajoimme hieman arastellen koska välillä oli myös katsojia tiellä. Muuten EK meni aivan hyvin eikä oltu ees aivan viimeisiä.
3 EK:n lähdössä varoittelivat huomiomerkin röykystä, joka kuulemma oli paha. Huomiomerkille asti tie oli mukavaa ja nopeaa, mutta merkiltä käännyttiin jollekin "kelkkauralle", Vaikka lunta oli paljon niin tämä 700 metrin osuus oli aivan muralla ja niin huonossa kunnossa että täytyi ajaa enimmäkseen ykkösvaihteella. Sen jälkeen oli taas isompaa ja kivaa mutkaista tietä ja ajokin rupesi onnistumaan vähitellen .( Ois pitäny ajaa jonkun verran lumella koska alussa tuli jarruteltua aivan liian aikaisin ku oli tottunut jäällä näin tekeen). Kuiteskin tällä noin 13 km:n EK:lla jäimme pohjista "vain" 29 sekkaa ja EK sijoitus oli 11.
Tauolla olimme kilpailussa viimeisenä noin 2.30 jäljessä toiseksi viimeistä mutta Markku lohdutteli että ei me viimeiseksi jäädä....
4 EK oli jälleen pienenpää tietä ja siinä jäätiin 17 sekuntia pohjista ollen 12 EK:n tuloksissa.
5 EK oli sitten todella mahtavaa latua jossa oli loivia ajettavia mutkia ja mentiin melkein koko ajan 4 vaihteella . Fiilikset oli tosi mahtavat pätkän maalissa kun omat epäilykset isolla tiellä ajosta karisivat. 7 km:n EK:lla jäätiin 12 sekuntia ja sijoitus oli 9.
6 EK oli sitten semmoinen että siellä oli pitkät suorat ja 90 mutkat päässä ja alkumatkasta vielä mutkat oli miehitetty kilpailijoiden toimesta ja kolmiot oli "himmaamassa" vauhtia ja tuli ehkä otettua liikaakin pois kolmioiden kohdalla. 7.5 km EK:lla jäätiin 20 sekuntia ja oltiin 7.
7 EK meni sitten nappiin ja oltiin 9 km:n pätkällä 4 19 sekuntia jääneenä.
8 EK:n alku meni hyvin mutta sitten oli tie tukossa ja menetettiin noin 45 sekuntia siinä. Kuitenkin 15 km:n pätkällä kahdeksas 1.03 pohjista.
Maalipaikalla odotti mukava yllätys sillä ei oltu viimesiä vaan sijoitus oli B-junnujen yleiskilpailussa 10 ja luokassa 5 ja kotiin viemisinä yksi nousupiste ja ehjä auto.Maaliin jaksoi 12 autokuntaa
Käytiin viihdyttämässä yleisöä pitkillä luisuilla( ajettiin renkailla joita käytettiin Kemissä) ja kello ei moisesta tykännyt. En kuiteskaan ollut aivan viimenen sprint autojen joukossa. Samalla kertaa Kyyditettiin tukijoita.
Kesä on menny talon kimpussa joskin muutaman kerran on käyty jokkisradalla reenaamassa. Nyt pääsee kummiski ajamaan isolla "valtion" tiellä ku oli hommattu luvat sulkea Koskenkorvan tie. Ekalla ajolla oli melkoista hapuilua ja arkailua ku en oo aikaisemmin päässy kesäkelillä kokeileen isolla tiellä ajoa. Kolme kertaa ajettiin mutta aikoja ei saatu kellojen tehdessä lakon. Hyvää harjoitusta kumminkin. Auto tuntui sorakelillä joten erityisen vaisulta.
050-Pohjola- ralli Helmikuu 2000
Syksyn jässäreiden jälkeen ruvettiin kasaamaan uutta moottoria. Samalla vanhaa moottoria purettaessa selvisi syy moottorin vaisuuteen sillä nokka-akseli oli kulunut 3mm joten nostot olivat vähissä. Niinpä vanhasta moottorista ei kelpuutettu uuteen kuin kaasuttimet.
Ensikokeilulla tuntui heti että nyt on moottorissa voimaa. Tosin taas innostui kuski liikaa ja seurauksena oli penkan puhkaisu jääradalla. Onneksi auto säilyi ehjänä muutamaa kosmeettista vauriota lukuunottamatta ja laatikosta meni siirtäjän akseli poikki mutta kyllä vähän nolotti kun Markku ja Vesku oli urakoineet ja sitte ukko menee ja melkein pilaa kaiken.
Auto käytettiin säädätyksessä Jäälissä Helmikuun alussa ja "perstuntuma" osoittautui oikeaksi sillä tehoja oli yli 180 hp.
Lauantaiaamuna 12.2 suuntasimme autojen keulat kohden Oulua ja Pohjolarallia.
Katsastuspaikan pihalla huomasimme että kypäräpuhelimet ovat epäkunnossa. Onneksi oli aikaa lähtöön joten huolto sai värkättyä puhelimet kuntoon ennen lähtöä.
Ensimmäisenä oli vuorossa legendaarinen Sangin erikoiskoe joka tosin alkoi pieneltä tieltä. Alun pikkutieosuuden jälkeen vauhti parani ja välillä oikein hirvitti nopeus ja Markkukin huusi vielä välillä että älä nostele vaikkakin totesi sitten joillain suorilla että "kyllä kulkee" mutta siihen tottui aika nopeasti. Vähän ennen maalia oli edellä lähtenyt kilpailija kaatanut autonsa ja varoitus oli aivan liian kaukana autosta ja sitten kun köröttelimme auton luo niin jouduimme vielä pysähtymään melkein kokonaan koska auto oli osittain tiellä. Ek:n sijoitus 25 noin 40 sekuntia pohjista.
Seuraava Ek oli lähes yhtä vauhdikasta ja hyväpintaista tietä kuin Sangi ja johtuen lyhyestä siirtymästä jarrut eivät oikein kerinneet jäähtyä ja alkoivat osoittaa oireita muutaman voimakkaamman jarrutuksen jälkeen.
Myös tällä ek:lla oli edellämme lähteneillä kanssakilpailijoilla ollut ongelmia ajolinjojen valinnan suhteen ja jouduimme pysähtymään kerran ja hiljentamaan kerran aika rajusti. Muuten ajettiin vauhdikkaasti mutta pakollisista "himmauksista" johtuen jäimme 31 sekuntia pohjista ollen sijalla 9.
Tämän jälkeen oli vuorossa tauko joten huolto pääsi jarruremonttiin (jarrut puolsivat rajusti oikealle kun varovasti jarrutti siirtymällä) ja me Markun kanssa tutustumaan tulospalveluun. Olimme noin sijalla 20 1.10 kärjestä ja taivastelimme johdossa olevan Ylitalon Petrin vauhtia.
Tauon jälkeen siirtymällä totesin että jarrut puoltavat vieläkin ( tosin ei sitten kuitenkaan häirinnyt voimakkaasti jarrutettaessa) mutta emme lannistuneet siitä sillä vuorossa oli Iinatin yleisö-ek jossa eivät vauhdit nousisi kovin suuriksi. Pätkä oli mielenkiintoinen "mikkihiiri" rykäisy vaikkakin ajo ei mennyt oikein putkeen sillä kaikki vaihdevirheet sattui jostain syystä siellä tuhannen silmäparin edessä tosin vauhti rupesi ilmeisesti löytymään sillä jäimme pohjista 7 sekuntia ollen 5.
Sitten oli vuorossa pitkä siirtymä Lumijoelle josta löytyi todella kovavauhtinen mutta mielenkiintoinen ja hyvä ek tosin vauhtia oli jouduttu parilla "Shikaanilla" hillitsemään. Meinas siinä vähä itteekin hirvittää ku peltoaukeilla oli nelosella ajettavia mutkia ja penkoista ei tietoakaan vaan pelkat aurauskepit osoitti missä tie kulkee. Vauhti rupesi tosiaan olemaan kohdallaan sillä jäimme kotikulmillaan ajelleesta Paavolan Jussista 17 sekuntia ja olimme pätkän 5:ksi nopeimpia.
Viimeinen Ek oli Siikajoen pätkä joka sekin oli todella hurjavauhtinen mutta mukava ajettava ja Markku vielä välillä huusi lisää vauhtia ku meinasin ruveta nosteleen liikoja. Vaihdelaatikosta rupesi synkrot loppuun isommilta vaihteilta pätkän loppupäässä mutta se ei pahemmin menoa hidastanut. Oltiin pätkällä 4 8 sekuntia pohjista.
Nyt oli edessä enää pitkä siirtymä takaisin Ouluun ja matkalla kuultiin epävirallista tietoa että ei olla 10 joukossa. Maaliin päästiin kommelluksitta ja sitten auto parkkiin ja tutkiin virallisia tuloksia.
Sieltäpä löytyi sitten uskomattoman moottorin jälkeen toiseksi paras yllätys sillä virallisissa tuloksissa olimme sijalla 7 ja ero kärkeen oli sama kuon tauolla eli 1.10 ja luokassa olimme 6 joten täytyi jäädä vielä kokemaan se palkintojenjakokin sillä olimme viimeinen palkittava luokassa. Kotiintuomisina oli ihka oikea pokaali joten koko porukka oli tyytyväinen reissun tulokseen.
Talvilomaviikon päätteeksi oli vuorossa jälleen jässärit Arkkukarin jääradalla. Auto vaikutti jotenkin "nuhaiselta" mutta vertailukohtana käytettyyn Ylitalon Kimmoon oli saatu edellistalvesta kurottua eroa kiinni noin 4 sekuntia/km. Sijoitus luokassa oli 7.
Viikko jässäreistä käytiin antamassa asiakaskyyditystä ja veto vaan heikkeni yläkierroksilla. Jälkeenpäin vika löytyi tulpista ja uusilla tulpilla moottori rupesi toimimaan moitteettomasti.
Taas on vuosi kulunut edellisestä kisasta. Syksyllä asiakastilaisuudessa katkennut vetoakseli uusittu ja samalla korjattu korista korroosiovaurioita sekä karanneen renkaan aiheuttamat kosmeettiset vauriot. Alkutalven aikana on vaihdettu myös etupään jarrut Volvon 4 mäntäisiin ja GTI Golfin jäähdytettyihin levyihin sekä uusittu etuiskarit. Ajaminen jäänyt vähiin.
Kilpailuaamu valkeni todella kylmänä mutta innokkaina matkasimme kohden Kemiä ja nousupistejahtia sillä tavoitteena oli 4 nousupistettä.Aamu sujui ilman kommelluksia ja kärsimättöminä odottelimme tositoimien alkamista. Viimein saimme lähtöluvan ja suuntasimme kohden EK 1:stä.
EK 1 oli tuttu kahden vuoden takaa tosin silloin se ajettiin toisin päin. Alku oli isompaa hyväkuntoista tietä mutta sitten käännyttiin pienemmälle tielle joka oli aika pöperöä ja röykkyistä. Varovasti ja varmasti selvitimme pikkutien ja lopun isontien osuudella sai taas tulla sen minkä uskalsi. EK:n aika oikeutti yhdeksänteen tilaan 12 sekuntia pohjista. Markun kanssa ihmettelimme perän levottomuutta mutta huollossa ei löytynyt mitään vikaa.
EK 2 muutettiin siirtymäksi joka kuitenkin ajettiin läpi ja katsastettiin pätkä sillä se ajettaisiin illalla viimeisenä toistamiseen.
EK 3 oli myös tuttu tosin sekin ajettiin toiseen suuntaan kuin kaksi vuotta sitten. Pätkä on tosi hyvä lukuunottamatta 700 metrin röykkyosuutta joka oli jälleen yhtä karmeassa kunnossa. Vedeltiin pitkiä liukuja ja ihmeteltiin kun ei auto kulje oikein suoraan. Tällä pätkällä päästiin ruksailemaan saman luokan kilpakumppaneita jotka olivat lapiointihommissa. Sijoitus EK:lla 7 15 sekuntia pohjista. Tämän jälkeen oli vuorossa tauko jota ennen huollettiin autoa ja vaihdettiin renkaat taakse. tauolla käytiin tulostaulun ääressä mutta saatiin tietoon vain ykkösen tilanne.
EK 4 oli alkupäästä sama kuin EK 1 mutta jatkui suoraan isompana tienä siitä missä ykkösellä käännyttiin pienelle tielle. Vauhti kuitenkin rupesi paranemaan ja pätkälle mahtui jo pari happipaikkaa mutta niistä selvittiin kunnialla. Sijoitus pätkällä TOINEN 2 sekuntia pohjista.
EK 5 oli uusi tuttavuus mutta sen olisi voinut jättää ajamatta sillä oli niin väkisellä tehty pätkä ja aivan puhki meidän numerolla eikä varmasti parantunut takana tulijoille. Mutkia oli koko ajan ja välistä tuntui että auto ei käänny edes kässärillä tarpeeksi jyrkästi mutta niin sekin pätkä selvittiin läpi. Sijoitus kuitenkin 3 5 sekuntia pohjista. Pohjat muuten ajettiin N-ryhmän Astralla joten siellä on väännetty rattia oikein urakalla.
EK 6 oli "tuttu" Elijärven pätkä joka jo päivällä kruisailtiin läpi ja kaksi vuotta sitten ajettiin kahdesti tosin oli joitain muutoksia. Ennen pätkälle lähtöä Markku koitti rauhoitella ja sanoi että nyt jäitä hattuun että ei pilata hyvää kisaa sillä jotain aavistuksia oli tilanteesta. Alku menikin turhia reuhaamatta mutta kuitenkin vauhdilla kunnes noin puolessa välissä tuli ysikymppi "silmille". Näin kyllä ennakkomerkin ja muistinkin paikan mielestäni hyvin mutta kuitenkin mentiin siimojen alle ja vielä auto sammuikin kaiken kukkuraksi. Luultavasti auto nousi pöperölle jarrutuksessa ja silloinhan vauhti ei hidastu suunnitellulla tavalla. No auto lähti pienen houkuttelun jälkeen käyntiin ja pikainen peruutus ja matka jatkui ja loppu tultiin sitten sen mitä tohittiin sillä harvoin Markku rupeaa sanomaan meikäläisen kyydissä että" ei liikaa riskejä" . No pätkän loppu tuli ongelmitta ja sijoitus oli 5 20 sekuntia pohjista.
Maaliin saavuttiin ajallaan ja kuultiin aikakorttia luovutettaessa kuulutuksesta että oltiin oltu ennen viimeistä pätkää 3 yleiskilpailussa joten silloin rupes ottamaan kupoliin tosissaan. Kuitenkin tulokset tuli aikanaan ja lopputuloksissa oltiin 4 yleiskilpailussa 41 sekuntia voittajasta ja kolmas luokassa. Tavoite ei aivan toteutunut sillä nousupisteitä tuli 3.
PS. kahdella ensimmäisellä EK:lla käytetyissä takarenkaissa oli 1 Bar liikaa ilmaa joten se selittää perän pitovaikeudet.
Kuukausi kului joutuisasti tosin ei auton kimpussa. Tänne lähdettiin jälleen suurin odotuksin sillä tavoitteena oli puuttuvat 4 nousupistettä tosin vastuskin oli kovin mitä koskaan tähän mennessä ja luokassamme oli noin 30 osallistujaa ja B-junnuissa melkein 60.
EK 1 ja 2 oli jännästi tehty lentokentän ympäristöön ja niille lähdöt oli rinnakkain ja noin kilsa ajettiinkin rinnakkain ennen kuin pätkät erkanivat. Ykkösen lähdössä oli tosi spoorit ja melkein juututtiin kiinni lipun heilahduksen jälkeen (loppupään autoja jouduttiin auttamaan liikkeelle) mutta matkaan päästiin pienellä viiveellä. EK:lla muutama vaihdemissi mutta ei muuta ongelmia ja tiekin oli ihan makeaa mutta tosin kapeaa. Sijoitus 8 8 sekuntia pohjista.
EK 2 oli "kenttäosuudeltaan" mukava tosin siinä oli muutama petollinen kurvi jotka oli nielleet ainakin yleisessä Mitsuja. Metsäosuus olikin sitten röykkyistä ja monin paikoin mustana kun oli kulunut puhki. Tämä EK oli myös todella kapeaa paikoitellen ja välillä mentiin jopa kelkkauraa sillä siitä oli todisteena "punaiset ristit" tien vierellä. Auto ei oikein pelannut hitaista ysikympeistä lähdettäessä vaan meinasi monesti sammua ja piti kytkimellä potkia vauhtia. Yksi ysikymppi tuli "silmille" mutta siitä pelastuttiin kässärillä. Sijoitus EK:lla 7 8 sekuntia pohjista.
Viimeinen EK 3 ajettiin sitten Vaalan toisella puolella ja sieltä jäi todella mukavia muistoja sekä tien että ajon puolesta. Alkupätkä oli isoa tietä jolla sai loikottaa täysillä ja jopa kahdella edellisellä EK:lla pannassa ollut 4-vaihde oli käytössä. Osaltamme tilanteet alkoivat ns. Heikkisen mutkasta (puhkasi penkan joka näytettiin myös Motor forumissa) joka tuli "silmille" mutta kässärillä sain auton linkkuun ja ykkösellä tuli takas tielle mutta Gallerian kuvastakin näkee että aika kaukana ollaan ihannelinjasta. Tästä paikasta noin puoli kilsaa eteenpäin nojattiin oikealle kääntyvässä ysikympissä ulkopenkkaan mutta matka jatkui. Tästä noin kilsa ja seuraavassa BV-teamin kuvauspaikassa ei ollut ongelmaa havaittavissa ajon aikana mutta kuvasta näkee kuinka tarkasti sisäpenkkaa nuollaan ja olikin tuuria että penkka ei imaissut. Noin kilometri eteenpäin ja vasuri yllättää ja tähän mutkaan mentiin nelosella jarrutuksessa auto linkkuun mutta väärinpäin renkaat aivan tapissa ja jotenkin ihmeesti auto vain kääntyi oikein ja matka jatkui. Jälleen vajaa kilometri eteenpäin jarrutus jäi ysikympissä isolta tieltä pienemmälle käännyttäessä myöhäiseksi mutta penkkaan nojaten matka jatkui. Huimin tilanne oli kuitenkin noi puoli kilsaa ennen maalia kun vasempaan kääntyvä mutka yllätti täysin mutta Markku oli tilanteen tasalla ja huusi suhteellisen isolla äänellä että "kaasua kaasua" ja niin vain siitäkin selvittiin ja sitten rauhoitettiin menoa että päästiin maaliin. Jälkeenpäin Markkukin totesi että oli muutama paikka jossa ois voinu mennä mehtään mutta onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. Sijoitus EK:lla 3 7 sekuntia pohjista.
Tavoitteisiin päästiin sillä sijoitus kisassa oli 5 vain 10 sekuntia voittajasta ja luokassa sijoitus oli 3 ja saaliina 4 nousupistettä ja tutkinnon jatko-osan suorittaminen sekä siirtyminen A-Junioreihin.
Kesä on taaksejäänyttä aikaa ja rallipuolella eletty hiljaiseloa muuttamaa asiakastilaisuutta lukuunottamatta joista tosin jäi ihan mukavia muistoja varsinkin Saksalaisten vieraiden kanssa vietetystä asiakastilaisuudesta josta muutama kuvakin galleriassa.
Kiilussa ajetussa jäsentenvälisissä kilpailussa vahvistettiin se epäilys että kakkonen on ykkönen sillä Markku pesi Opelilla koko porukan ja alue 1 sprintmestaruuden nuorissa voittanut Pekka Keski-Korsu oli toinen Juhan ollessa Kolmas. Rata oli todella liukas ja paikoin pehmentynyt syksyn sateista. Mitään vauhtirataa kiilun alueelle ei nykykunnossa saa vaan rata oli sekoitus jokkisrataa ja katsomoaluetta. Ajo sujui jotenkuten pitkästä tauosta johtuen tosin nyt ei säästelty sillä oli tiedossa moottorin avaus jässäreiden jälkeen koska nestettä katosi melko runsaasti asiakastilaisuudessa.
Tätä kirjoitettaessa kone on avattu ja todettu kannentiivisteen sekä kannen vaurioituneen sen verran että uusi kansi on hankittu ja koska kyseessä on isompi kansi niin samalla "päivitetään"myös männät ja kiertokanget paremmin kanteen sopiviksi. Myös vaihdelaatikon uusiminen on otettu harkintaan.
Kevät 2003
Paljon on vettä virrannut jopa Pattijoessa siitä kun viimeksi on tänne mitään kirjoiteltu. Eipä vaan ole paljon ollut kirjoitettavaa kun koulu ja perhe on vienyt kaiken ajan joten en Markkuakaan hoputellut koneen teon kanssa. Nyt kone on kuitenkin nipussa ja uusi laatikkokin paikoillaan sekä jonkun verran keretty kokeillakin ja käyttää jarrupenkissä. Penkissä vaan ilmeni ongelmia kun kierrokset nousi yli 6500 niin vaihdekeppi rupesi vatkaamaan niin kovasti että Prokkolan Seppo ei tohtinut vetää sen pitemmälle. Kuitenkin näilläkin kierroksilla ylitettiin 150 Kw raja ja vääntöä oli yli 230 Nm. Laatikko on käytetty Rintaluomalla takuuhuollossa ja nyt odotellaan kelien kuivumista että pääsisi kokeilemaan. Mahdollisesti vaihdetaan vielä isommat kaasarit ennen kesäkuussa olevaa Isosyöte-rallia johon on tarkoitus mennä kilpailemaan.
Saapuihan se kauan odotettu Kesäkuun 6 jolloin suunnattiin Iso-Syötteen maisemiin odottamaan seuraavana päivänä ajettavaa rallia. Edessä olisi historiallinen ensimmäinen sorakisa joka samalla oli ensimmäinen kilpailu soralla. Auto oli saatu hyvään iskuun ja satsattu oli ensimmäistä kertaa uusiin renkaisiin.
Ennen kisaa oli testaaminen jäänyt vähiin sillä vain edellisenä Sunnuntaina oli käyty vähän totuttuleen uuden vaihdelaatikon vaihdejärjestykseen Kiilun jokkisradan yleisöalueella.
Itse kilpailu käynnistyi totuttelemalla uuteen elementtiin (soraan) ja auton käyttäytymiseen soralla. Pitkä ajamattomuus tuntui myös sillä itsekin huomas että mentiin pitkiä matkoja kaikki polkimet "off-asennossa" tosin varmaan osansa oli myös hienoimmalla koskaan ajamallamme erikoiskokeella jossa riitti ylityksiä sekä mutkia. Nimeltäänkin Ek oli näköalatie. Kuitenkin oltiin luokan kolmas ensimmäisellä ek:lla 4 sekuntia pohjista.
Kakkos EK oli meidän numerolla jo tosi huonossa kunnossa ja alussa hirvitti kun panssari otti kiinni niin voimakkaasti ja tuli varmaan vaistomaisesti nosteltua. Jarrutuspaikoissa mentiin pitkiä matkoja panssarin varassa ja välillä tuntui että renkaat ei ota edes tiehen. Läpi kuitenkin päästiin ja oltiin luokan 4 8 sekuntia pohjista. Sitten oli vuorossa tauko jossa huollolla riitti hommaa sillä taka-akseli oli löystynyt kiinnityksistään joten kaikki pultit piti käydä läpi. Lisäksi piti niitata uudestaan konepellin lisälukitukset sekä kiristää istuinten kiinnitykset.
Sitten oli vuorossa EK 3 joka oli myös metsäautotie ja alkuosuudeltaan samanlaisessa kunnossa kuin edellinenkin. Lisäksi oli annettu lisämääräys noin puolenvälin tietämillä olevasta maakivestä jota varmaan alitajuntaisesti odotti sillä jäätiin pätkällä luvattoman paljon vaikka tuntui että ajo meni hyvin. Jotenkin tiestä jäi mieleen sellainen kuva että se oli parhaassa kunnossa juuri sen kiven läheisyydessä. Sijoitus 4 12 sekuntia luokkapohjista.
Loppuhuipennuksena oli uudelleen ajettavana jo aiemmin ajettu EK 1 joka oli säilynyt hyvässä kunnossa. Vieläkin tuli nopealla tiellä nosteltua turhaan mutta paransimme kuitenkin aikaa 6 sekuntia aamuun verrattuna. Sijoitus luokassa kolmas 5 sekuntia pohjista.
Tällä kertaa ei aivan päästy tavoitteisiin sillä tavoitteena ollut nousupiste jäi 3 sekunnin päähän. Lohtuna kuitenkin luokan 4 sija ja pieni pokaali. Yleiskilpailussa sijoitus oli 15.
Tarkalle meni auton kanssa sillä seuraavan viikon Perjantaina Securitaksen asiakastilaisuudessa auto kesti vain 300 m jonka jälkeen linkkikotelot repesivät irti. Että jälleen on pientä puuhastelua tiedossa ennen seuraavaa ajoa.
Venetsialaisralli Kokkola Elokuu 2004
Vuosi on taas kulunut edellisestä kilpailusta kaikenlaisten muiden harrastusten haitatessa rallihommia. Autoon ei ole tullut "päivityksiä" lukuunottamatta uusia takatukivarsia jotka ovat Mikakiracing oy tekemät. Kahtena iltana kävin kokeilemassa autoa ennen rallia. Olisi pitänyt vaan löytää nopeampi tie harjoitteluun kuten myöhemmin ilmenee. Suurin ongelma ennen rallia oli huoltomiesten löytäminen sillä vakiporukka oli kokonaisuudessaan keksinyt "parempaa" tekemistä rallin ajaksi( sorsastus, Oulun tuning sekä SRC kilpailu). Kiitos Allulle, Mikolle ja Arille kun lupautuivat mukaan. Menestyspaineita ei kisasta otettu sillä olihan kyseessä F-cupin osakilpailu ja taso tiedettiin kovaksi ( jollekin tuli sanottua että ollaan tyytyväisiä jos jäädään alle 5 minuuttia voittajalle).
No lauantaiaamuna lähdettiin liikenteeseen. Katsastuksessa oli jotain huomautettavaa mutta asiat saatiin kuntoon. Katsastuksen jälkeen vielä muutamia säätöjuttuja ja sitten huoltoparkista paikkaa katseleen sekä tutustumaan yleisöerikoiskokeeseen. Sitten kilpailupaperien haku, ajovarusteiden vaihto ja jonoon. Lähtö oli kauppatorilta ja ajettiin oikein esiintymislavalle jossa haastateltiin ennen kuin päästettiin matkaan. Sitten ykköspätkälle. Siellä jonoa ja kohta kuulimme että pätkä poikki tulipalon takia. Noin 20 min odottelun jälkeen pätkä käyntiin uudestaan ja sitten omalla vuorolla viivalle. Alku oli pientä tietä ja jostain paikoista puhki ja muutenkin alku otettiin totuttelun merkeissä. Noin puolessa välissä pätkää tie muuttui isommaksi ja ongelmat joita ei testeissä tullut ilmi alkoivat. Nimittäin nelos- vitosvaihteet (jotka samalla "linjalla") ei menneet päälle. useampaan kertaan yritin mutta ei onnistunut. Sitten noin 500 m ennen maalia myös suurimmat vaihteet sai päälle. Sijoitus pätkällä oli 25 ja pohjista jäätiin ongelmista huolimatta 18 sekuntia. Pätkän maalissa at-henkilö ilmoitti että EK 2 peruttu ja saa mennä suorinta tietä kolmoselle.
Kolmosen lähdössä oli jälleen pitkät jonot johtuen Sauli Mikkolan ulosajosta. Lähtövuoroa odotellessa jouduimme vielä kesän kovimman ukkosmyrskyn keskelle. Viimein pätkä saatiin käyntiin ja aikanaan meidänkin vuoro tuli lähteä. Lähdössä annettiin vielä lisämääräys röykystä jossa Mikkolan autosta oli rikkoutunut jotain alustasta tämä oli aiheuttanut ulosajon. Epäilymme tien kunnosta osoittautuivat oikeiksi sillä tie oli pientä metsäautotietä ja todella heikossa kunnossa jo meidän numerolla. Jonkun matkaa ajettuamme rupesi kuulumaan sellainen ääni kuin kardaanin ristikko olisi rikki. Löysäsimme vauhtia ja katselimme paikka tiensivusta Markun jo todetessa että pitää keskeyttää. Paikkaa ei heti löytynyt ja hetken päästä ääni hävisi, jolloin taas ajoimme minkä pystyi tosin panssari kolisi vähän väliä. Sitten sille suoralle jolla oli SE röykky mutta meillä ei vauhtia tällä suoralla hirveästi sillä jälleen nelonen ja vitonen "paitsiossa". Sitten vielä muutama kilometri ennen maalia kardaani rupesi ääntämään uudestaan. Viimeisen ysikympin jälkeen ääni häipyi ja isommalla tiellä oli maalisuoralla kaikki vaihteetkin käytössä. Tällä pätkällä jäätiin 56 sekuntia pohjista ollen 21.
Sitten tauolle jossa etsittiin vikaa ääneen mutta mitään ei löytynyt. Vaihdettiin renkaat ja tankattiin. Sieltä suunnattiin EK 4:lle jonka at-jonossa huomasimme että olimme keskeytysten myötä viimeinen A-junnu reitillä. Peräämme olimme saamassa Urrilan Karin joka taisteli B-junnujen mestaruudesta. Onneksemme pätkä oli oman seuran järjestämä joten saimme suostuteltua Ahon Jukan antamaan Karille 2 minuutin lähtövälin. Tämä pätkä oli isompaa tietä eikä spooreja ollut joten saimme ajaa niin kuin uskalsimme. Ensimmäisen ysikympin jälkeen oli taas ongelmia saada isot vaihteet päälle. Harvoin sitä tulee kartturille huudettua pätkällä että AUTA mutta jouduin pyytämään Markun apua että saatiin keppi nelos-vitos linjalle. Tiekirjan huomiot otettiin varman päälle ja loppupätkä taas mitä uskallettiin. Vauhti parani ja jäätiin pohjista vain 5,8 sekuntia ollen jaetulla sijalla 10.
Viitospätkä oli alussa isoa tietä jolla sai laskettaa minkä uskalsi ja vaihteetkin toimivat. Puolessa välissä mentiin pienemmälle mehsäautotielle joka oli heikossa kunnossa. Kiviä ja kuoppia kierrellessä yksi mutka meinasi yllättää ja samassa paikassa kämmäsin vaihteiden kanssa sitten urakalla (kyllä ne isot vaihteet löytyy kun ei tarvis). Lopun varovainen ajo verotti aikaa ja jäätiin 16,6 sekuntia ollen 21.
Matkalla kuutoselle puhuttiin Markun kanssa että aivan sama miten pätkä muuten menee mutta lopun 500 metriä on onnistuttava sillä se kulki huoltoparkin vierestä. No pätkä meni niinkuin aateltiinkin (siellä kaukalon takana kämmättiin vaihteiden kanssa) mutta loppu tuli mallikkaasti. Pohjista jäätiin 8 sekuntia ollen sijalla 11. (Tosin virallisissa tuloksissa Sillanpään Harri on nopein mutta taitaa kyseessä olla minuutti virhe sillä heillä oli jarruputkikin poikki autosta ja heidän aikansa olisi ollut koko kisan nopein jos pitää paikkansa).
Seiska oli sama kuin ykkönen ja jälleen lähdössä lisämääräys sillä isolle tielle käännyttäessä oli sisäreuna pettänyt. Ennen lähtöä sanoin Markulle että tämä mennään varoen sillä tiedossa oli että kasi olisi alueen makein pätkä jonka halusin ajaa. Alku oli tosi huonossa kunnossa ja tultiin tosi varoen. Isolle tielle lähdettäessä jälleen ongelmia vaihteiden kanssa mutta vasemmalla (??) kädellä sain painettua voimakkaammin keppiä jolloin isot vaihteet sai päälle. Sen jälkeen ajoin maaliin vain nelosta ja vitosta käyttäen. Pohjista jäätiin 14,1 sekuntia ollen sijalla 14.
Sitten kasille. Mahtavaa isoa tietä jossa muutamia tilanteitakin oli. Käytin pätkällä vain 3 kertaa kolmosta ja monissa paikoissa varmaan katsojien mielestä "mummoiltiin" kun ajettiin isoilla vaihteilla. Hieman ennen maalia saimme näkyviin edellä lähteneen josta innostuin liikaakin ja eräs peltomutka tuli silmille kun piti yrittää ajaa kiinni. Maaliin tultiin peräkkäin ja tämän pätkän maalissa oli eka kertaa toimiva tulospalvelu. oli mahtava tunne joka vielä parani kun katsoin aikoja. oltiin pätkän 9 ja jäätiin pohjista vajaalla 17 km:llä 19,6 sekuntia.
Viimeisenä oli nelospätkä toistamiseen. Muutamia tilanteita riitti myös tälle pätkälle johtuen varmaankin liian suuresta tilannenopeudesta. Vaihteisto oireili entiseen malliin joten ajettiin isoilla vaihteilla kun saatiin ne päälle. Liekkö tällä ollut merkitystä sillä pohjista jäätiin vain 4 sekuntia ja oltiin pätkällä sijalla 8.
Sitten oli edessä enää maali-at:lle ajo mutta jännitystä riitti sillä bensamittari rupesi näyttämään tyhjää jo kasin maalissa. No bensa riitti ja maaliin päästiin. Lopputuloksissa oltiin sijalla 11 yleiskilpailussa ja 6 omassa luokassa joten nousupisteitäkin kertyi 2.
Kokonaisuudessa kilpailusta jäi tosi hyvät fiilikset sillä varsinkin isolla tiellä auto näyttää potentiaaliaan eikä itteäkään hirveesti pelottanu. Vielä kun saadaan etupäätä kovemmaksi niin vauhti varmaan paranee pienemmillä teillä kun ei joka räykkyyn panssari ota kiinni.
Kolmen vuoden kilpailutauko joka johtui selän loukkaamisesta sekä koulun loppuunsuorittamisesta loppui syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina Oulun Iinatissa järjestettyyn rallisprint-kilpailuun. Ei sitä kuitenkaan ihan toimettomana kilpailutauon aikana ole oltu sillä auton alustaa on päivitetty uusilla osilla. Vesku teki etupalkkiin muutoksia ja nyt etupään jousitus on säädettävä samoin kuin iskunvaimentimet. Myös taka-akselilla olleet Bilsteinit on korvattu Öhlinseillä.
Iinattiin lähdettiin vain testaamaan autoa ja alustaa sillä silmällä että kaikki toimii syyskuun lopussa ajettavassa Lapua-rallissa.
Ensimmäinen kierros oli vain tuntuman hakua ja jonkin verran tuli arkailtua mutta tämä johtui varmaan pitkästä ajotauosta. Mitään ihmeempää ei matkalle sattunut, ainoastaan incar-kamera ei syystä tai toisesta ollut käynnistynyt.
Tauolla kävin katsomassa tuloksia ja yllätyksekseni olin luokassa neljäntenä. Alatalon Anssi oli noin kuuden sekunnin päässä mutta kakkossijaan oli matkaa vain 1.8 sekuntia. Vähän mietittiin että vaihdetaanko taakse erilaista rengasta mutta kuitenkaan näin ei tehty.
Toisella kierroksella päätin kokeilla hieman erityylista ajotapaa. En päästänyt moottoria isoille kierroksille vaan vaihdon hyvissä ajoin isommalle. Tällä tekniikalla auto tuntui etenevän paremmin. Pääsuoralla tuli sitten vitoselle vaidettaessa missi ja laatikko jäi vapaalle ja seuraavassa asfaltoidussa ysikympissä auto lähti puskemaan reilusti. Jouduin nostamaan kaasun kokonaan ja valuin kauas ajolinjalta. Loppukierros tultiin samanlailla huudattamatta ja ilman mitään kommelluksia. Tuntuma oli että tämä oli huomattavasti nopeampi kierros kuin ensimmäinen.
Sitten vain odottelemaan tuloksia. Aikahan parani mutta vain 15 sadasosaa ja lopputuloksissa olin luokan kuudes. Lohdutuksena kuitenkin yksi nousupiste. Näin jälkeenpäin on hyvä olla jälkiviisas mutta olisi ehkä kannattanut vaihtaa sittenkin niitä renkaita. Välttämättähän tuomoiset seitsemän vuotta vanhat Black roketit eivät enää tarjoa huippupitoa:)
No tärkeintä on kuitenkin että auto on kunnossa ja sain muutamia kisakilsoja alle ennen Lapua-rallia. Täytyy yrittää vielä päästä testailemaan ennen sitä.
LOP-Ralli Lapua Syyskuu 2007
Kuukausi meni nopeasti ja reenaaminen jäi muiden kiireiden takia. Perjantai-iltana leikattiin renkaita vähän avoinaisemmiksi koska oli todettu että ne ovat liian kova seosta. Matkalle lähdettiin lauantaiaamuna ja paikanpäälle saavuttiin sopivasti ennen katsastusaikaa.
Ensimmäiset vastoinkäymiset olivat jo katsastuksen jälkeen kun jouduimme äänenmittaukseen. Ääntä oli liikaa joka kummastutti suuresti sillä kuntokatsastuksessa äänet pyynnöstäni mitattiin ja todettiin olevan laillisella tasolla. Nyt piti turvautua jopa sytytyksen kääntämiseen että saatiin äänet sallitulle tasolle. Katsastuksesta jäi mieleen myös erään katsastajan toteamus että "onks näitäkin vielä olemassa".
Kun katsastuksesta oli saatu tiekirja niin sitten menimme odottelemaan läheiselle huoltoasemalle jonne myös saapui Isäni ja joukko muita sukulaisia ja kertoivat että aikoivat mennä EK:lle 2 katsomaan. Käskivät vielä ajaa varovasti ensimmäisen EK:n. Kun "fanijoukot" lähtivät siirtymään pätkälle niin me rupesimme valmistautumaan lähtöön. Sitten vaan kilpailukeskukseen odottamaan omaa lähtövuoroa.
Ensimäisellä siirtymällä oli myös poliisin nopeusvalvontapiste, josta kuitenkin selvittiin koska ajeltiin reilusti alinopeutta.
Ensimmäinen EK oli ennakkotietojen mukaan jouhevaa ajettavaa eikä yllätyksiä pitänyt olla. Lähdön jälkeen ensimmäinen mutka tuotti heti ohjelmaa kolmoselle vaihtaessa meni vitonen päälle. Mutkasta kuitenkin selvittiin ilman sen kummempaa ohjelmaa ja pienemän tien "rysät" joihin lankesi monia autokuntia sivuutettiin onnistuneesti vaikka niissä ei varoituksia ollutkaan. Isolle tielle lähdettäessä pääsi vetämään palan matkaa täyttä ja auto tuntui toimivan hyvin. Toisen ysikympin jälkeinen oikea tuli sitten silmille ja siellä tuli taas vaihteiden kanssa ongelmia mutta sittä selvittiin eikä se lopulta tainnut olla edes lähellä. tästä noin puolitoista kilometriä eteenpäin kuuluisassa "Martan mutkassa" meidän matkan teko jäi sitten kesken ja osasyynä tilanteeseen oli se että kun rupesin vaihtamaan neloselta kolmoselle niin menikin jälleen vitonen päälle ja ennen kuin olin saanut kolmosen ja vedon päälle niin auto oli jo valunut niin ulos että ei sieltä enää noussut takaisin tielle vaan kimposi ulkokaarteessa olleesta liittymästä pellon suuntaan ja pyöri kahdesti katon kautta ympäri. Täytyy kyllä todeta että apu oli paikalla jo ennen kuin hytissä oli heiluminen loppunut ja hetkessä oli köysikin kiinni keulassa.
Kaikista eniten ulosajossa harmittaa se kun kerrankin oli omat "fanijoukot" matkassa ja ei sinne saakka selvitty. Kyllähän tämä muuten varmaan jo menee tilastokaadon piikkiin. No uutta peltiä pintaan ja taitaa samalla vaihtua tuo "suojavärikin" pois auton pinnasta.
Merihelmiralli Ii Kesäkuu 2008Paljon on taas kerinnyt tapahtumaan viime kisan jälkeen josta suuri kiitos Raution Vesalle ja Jarmolle.
Kilpailusta ei kovin pitkää raporttia saa vaikka yrittäisikin. Aamulla lähdettiin puoli yhdeksän aikaan matkaan ja huollossa oli tällä kertaa mukana Pertti ja J-P ja kartturina Siuruan Tomi. Huoltopaikalta Tomi oli varannut muiden Youngtimereiden välistä meille paikan eli Kannialan Urpon Historic-Ascona oli toisella puolella ja Ahon Mikon Historic-Manta toisella puolella. Aika kului leppoisasti omaa lähtöä odotellessa tuttujen kanssa jutellessa.
Rallin konsepti oli totutusta poikkeava sillä katsastus oli lähtöpaikan läheisyydessä ja katsastukseen mentiin ajovarusteissa ja sieltä mentiin sitten suoraan lähtöön. Toimiva systeemi joka myös vähentää liikennettä. Katsastuksessa keskityttiin olennaiseen eli turvavarusteisiin. Toimiva systeemi jonka toivoisi yleistyvän.
Siirtyminen ensimmäiselle EK:lle oli alle kolme kilometriä joten aika pian lähdön jälkeen oltiin EK:n jonossa omaa lähtöä odottamassa. Lähtö oli sijoitettu asfaltille. Auto lähti viivalta hyvin sutimatta ja noin 10 metrin asfalttiosuuden jälkeen alkoi sora jolloin kierrokset nousivat yli 7000 ja ennen kuin kerkesin vaihtaa kakoselle tapahtui "räjähdys". Ohjaamossa sinkoili kipinöitä ja ryminä ja pauke oli hetken aikaa hirveä. Perä meni jumiin ja auto liukui tien oikeaan reunaan sammuneena. Ensimmäinen reaktio oli minulla että kone hajosi, Tomin veikkaus oli että vaihdelaatikko hajosi. Kumpikaan ei sitten lopulta ollut oikeassa sillä viaksi paljastui paineasetelman räjähtäminen. Ilmeisesti paineasetelma murtui jo kiilussa kun laatikko meni testeissä rikki. Olihan se tosin jo pitkään palvellutkin koska se on ollut jo aikanaan Markun Mantassa ja minullakin jo 10 vuotta. Tuuriakin tapauksessa oli sillä paineasetelman kappaleet repivät kardaanitunnelin rikki rikkoen samalla kaasupolkimen joka oli painettuna pohjaan. Sitä en vieläkään käsitä että miten jalkaan (ONNEKSI) ei osunut mikään. Suuret voimat on olleet liikkeellä sillä pohjapanssariin on tullut painauma kun asetelman palanen on siihen osunut ja tämä aiheutti sitten perän lukkiutumisen. Uusiksi menee ainakin lohko, startti, pakosarja ja kytkin.
Nyt on sitten taas askareita tiedossa joksikin aikaa.
Snow Rally Sprint Maaliskuu 2011
Perjantaina käytiin testailemassa ja opettelemassa ajoa kolmen vuoden tauon jälkeen. Vähitellen rupesi tuntumaa löytymään. Samalla kokeiltiin vähän muutella iskareiden asetuksia. Lauantaiaamuna sitten viiden aikaan lähdettiin kohden Vanttauskoskea Snow Rally Sprinttiin.
Eka kierros meni rataan tunnustellessa ilman mitään varsinaisia virheitä, ainoastaan lähtö oli heikko. Ekan kierroksen jälkeen olin luokassa kuudentena, Rovaniemen pojat oli ylivoimaisessa johdossa liekkö ollut aikaisempaa tuntumaa rataan;) Neljänteen sijaan n.0,5 sekuntia.
Toinen kierros lähti heti huonosti viivalta liikkeelle. Ajoin alun syheröt oikeastaan kokonaan pykälää isommalla vaihteella kuin ensimmäisellä kierroksella moottorin vääntöä hyödyntäen. Kaikki meni hyvin mutta pitkälle suoralle lähdössä vaihdoin suoraan ykköseltä neloselle ja laiskuuttani en vaihtanut takaisin joten siinä varmaan paloi joku sekunti aikaa. Vähän ennen lopun nopealle osuudelle tuloa oli ohjelmaa jolloin etypyörät käätyi tappiin ja hammastanko pääsi hyppäämään yhden hampaan "yli" jolloin ratin asento muuttui. Tämä aiheutti lopun osuudelle epävarmuutta kun ajon aikana ei vielä tiennyt että mistä johtuen ratin asento muuttui. Ratin puolat tuli ajon kannalta huonoon asentoon ja tämä vaikeutti myös loppumatkan ajoa. Aika parani näistä ongelmista huolimatta n. kolme sekuntia mutta sijoitus tippui luokan toiseksi viimeiseksi.
Kolmas kierrros meni ehkä parhaiten tosin siellä oli kaksi keltaista liputusta jotka olivat kohteesta kaukana ja näistä hiljennyksistä johtuen aika ei parantunut.
Tästä on hyvä jatkaa taas joskus eteenpäin. Autoon ja ukkoon vähän hienosäätöä ja kohden uusia koitoksia.